Nautiskelijoiden Santiago de Compostela

Maisemat ovat suorastaan läkähdyttävän upeita. Vuorenrinteiden erilaiset vihreät tuovat mieleen sammalen. Saavumme pieneen Hsopital de la Conden kylään, jossa on muinoin ollut Caminon ensimmäinen pyhiinvaeltajille rakennettu suoja, hospital. Kylänraitilla lehmät ovat palaamassa kotiin. Kymmenkunta maitokahvin väristä sarvipäätä lönkyttää eteenpäin pitkäkorvaisen aasin johdolla.

Pirkko Vekkeli ja Liisa Jäppinen: Tätinä taipaleella. Erilainen vaellus Santiage de Compostelaan. Helsinki-kirjat 2013. 251s.

Santiago de Compostela on Euroopan, ellei koko maailman, maineikkain pyhiinvaellusreitti. Reitti päättyy Santiago de Compostelan katedraaliin Espanjaan; enempiä esittelyjä Compostela tuskin kaipaa. Reitin ovat taivaltaneet sadat, ehkä tuhannet, suomalaisetkin.
Ystävykset Vekkeli & Jäppinen vaelsivat matkan neljässä osassa viiden vuoden aikana.  Tätinä taipaleella kertoo noista neljästä matkasta vuoroin Vekkelin, vuoroin Jäppisen äänellä.

Tätinä taipaleella on hyvän mielen matkakirja. Kaksikko ei ota stressiä matkastaan eikä halua rasittaa itseään liikaa. Vekkeli ja Jäppinen ovat nautiskelijoitasuorituskeskeisten vaeltajien joukossa. Ehkä tähän viittaa teoksen alaotsikko Erilainen vaellus. Kaksikko etenee omilla ehdoillaan ja omaa vauhtiaan. Päivämatkat ovat runsaat kymmenen kilometrin. Vertauksen vuoksi: kiireisimmät vaeltajat tekevät kolmenkymmenen kilometrin päivätaivalluksia.

Tosilähtijät ovat tiellä kukonlaulun aikaan. Tositekijät myös suorittavat matkan muutamassa tunnissa. Meiltä siihen kuluu tänäänkin koko päivä, mutta millainen päivä. Ihana!

Jos väsyttää, ystävykset eivät arkaile ottaa taksia tai hypätä bussiin. Jos jokin pikkukylä houkuttaa, he jäävät sinne yöksi tai kahdeksi.  Lyhyiden päivämatkojen etuna Santiago de Compostelalla on muun muassa se, ettei ei tarvitse vaeltaa laumassa, sillä vaeltajien isot joukot lähtevät liikkeelle aamuvarhaisella.



Jos joltakulta termi pyhiinvaeltaja saa karvat nousemaan pystyyn, niin on aika laajentaa mielikuvaa. Pyhiinvaellus on suuressa määrin paitsi kuntoilua ja omien fyysisten rajojen kokeilua myös kulttuurimatkailua. Compostela vie suoraan espanjalaisen kulttuurin  äärelle. Reitin kävelee joka vuosi iso joukko ihmisiä eri puolilta maailmaa uskontokunnasta riippumatta.
Tarvitseeko tätä edes sanoa: henkinen ja hengellinen ovat läpeensä eri asioita. Kirjoittajakaksikosta toinen tunnustautuu ateistiksi.


Tarinoinnin tunnelma on leppoisa. Kirjoittajat kuvaavat pikkutarkasti kyliä ja kaupunkeja, majapaikkojaan ja aterioitaan.

Kirja kannustaa huonokuntoisiakin reissuun, ja siitä erityiset pointsit. Se myös näyttää, ettei vaellus välttämättä ole vaativaa. Olennaisinta on uskallus lähteä. Allekirjoittaneen uteliaisuus Compostelaa kohtaan ainakin heräsi.

Se, mikä meille kaikille on yhteistä, on halu kulkea Caminoa omin jaloin ja tulla osaksi menneiden, nykyisten ja tulevien peregrinojen heimoa. Meille jokaiselle Camonilla on merkitystä. Siksi kuljemme sillä, kukin omasta syystämme, kukin omalla tavallamme.