Anneli Vainio: Eksyvä löytää. Matkustamisen ja matkallaolon tärkeydestä. Kirjapaja 2014. 212s.
Ystävät ja työ, tuttu maisema ja päivittäin toistuvat rutiinit luovat kehykset, joissa voimme elää mukavasti ja mitään kyseenalaistamatta. Kysymys on ennen kaikkea siitä, että meitä itseämme ei kyseenalaisteta.
Anneli Vainio pyrkii kirjassaan Eksyvä löytää sanomaan kaiken olennaisen matkustamisesta. Ei siinä mitään. Hän tekee sen melko hyvin. Tosin matkustamisen filosofiansa pureskelleille ja sisäistäneille Vainion kirja ei tarjoa kovin montaa uutta ajatusta. Suurempi harmi on se, ettei noiden ajatusten joukossa ole montaa sellaista, joista voisi olla edes eri mieltä, närkästyä. Nyökkäilemään kirja kyllä saa. Noin minäkin ajattelen! Juuri noin!
Vainion tyyli on pikemminkin esittelevä ja pohtimaan herättelevä kuin kriittinen. Kahta hän sivaltaa ja senkin tekee lempeästi.Toinen on vapaasta nomadielämästä kirjoja kirjoittanut Päivi Kannisto. Hänen vapaan elämän filosofiaansa Vainio ei niele. Ymmärrystä ei heltiä nykyajan seikkailuteollisuudellekaan ja ylenmääräisille omien rajojen koettelulle ja suorituspakolle. Äärimmäiset matkustamisen muodot ovat hyvinvoivien ihmisten keinoja paeta rutiineja, turvallisuutta ja liian säädeltyä elämään, Vainio kirjoittaa.Tähän kastiin hän lukee muun muassa vuorikiipeilijät.
Hieman yksioikoisesti Vainio mielestäni ajattelee.
Vainio tarjoilee sanottavansa omien matkamuistojensa ryydittämänä. Hän siteeraa paljon eikä aivan joutavia ajattelijoita. Taiten valittuja ovat myös Vainion esittelemät historian tunnetut ja vähemmän tunnetut matkantekijät. Moni oli minulle uusi tuttavuus, kiinnostavin ehkä ranskalainen oopperalaulaja, anarkisti ja itämaisten uskontojen tuntija Alexandra David-Neel. Neel vaikutti sellaisiin tyyppeihin kuten Jack Kerouac ja Allen Ginsberg.
Yksi ajatus kirjassa kolahti yli muiden. Jo sen vuoksi teos kannatti lukea. Tosin ajatus ei ole Vainion lainkaan. Se on matkakirjallisuusguru Alain de Bottonin teoksesta The Art Of Travel. Vainion kirjasta se löytyy sivulta 177.
Se on tämä: Kauneudella tai kauneuden kokemisella on muukin kuin esteettinen merkitystaso. Sillä voi olla myös moraalinen ulottuvuus. Se liittyy taiteen tai maiseman herättämään ylevöitymisen tunteeseen. Vanaveteen voi liittää sellaisia sanoja kuin nöyrtyminen, oivaltaminen ja suhteellistaminen.
Ystävät ja työ, tuttu maisema ja päivittäin toistuvat rutiinit luovat kehykset, joissa voimme elää mukavasti ja mitään kyseenalaistamatta. Kysymys on ennen kaikkea siitä, että meitä itseämme ei kyseenalaisteta.
Anneli Vainio pyrkii kirjassaan Eksyvä löytää sanomaan kaiken olennaisen matkustamisesta. Ei siinä mitään. Hän tekee sen melko hyvin. Tosin matkustamisen filosofiansa pureskelleille ja sisäistäneille Vainion kirja ei tarjoa kovin montaa uutta ajatusta. Suurempi harmi on se, ettei noiden ajatusten joukossa ole montaa sellaista, joista voisi olla edes eri mieltä, närkästyä. Nyökkäilemään kirja kyllä saa. Noin minäkin ajattelen! Juuri noin!
Vainion tyyli on pikemminkin esittelevä ja pohtimaan herättelevä kuin kriittinen. Kahta hän sivaltaa ja senkin tekee lempeästi.Toinen on vapaasta nomadielämästä kirjoja kirjoittanut Päivi Kannisto. Hänen vapaan elämän filosofiaansa Vainio ei niele. Ymmärrystä ei heltiä nykyajan seikkailuteollisuudellekaan ja ylenmääräisille omien rajojen koettelulle ja suorituspakolle. Äärimmäiset matkustamisen muodot ovat hyvinvoivien ihmisten keinoja paeta rutiineja, turvallisuutta ja liian säädeltyä elämään, Vainio kirjoittaa.Tähän kastiin hän lukee muun muassa vuorikiipeilijät.
Hieman yksioikoisesti Vainio mielestäni ajattelee.
Vainio tarjoilee sanottavansa omien matkamuistojensa ryydittämänä. Hän siteeraa paljon eikä aivan joutavia ajattelijoita. Taiten valittuja ovat myös Vainion esittelemät historian tunnetut ja vähemmän tunnetut matkantekijät. Moni oli minulle uusi tuttavuus, kiinnostavin ehkä ranskalainen oopperalaulaja, anarkisti ja itämaisten uskontojen tuntija Alexandra David-Neel. Neel vaikutti sellaisiin tyyppeihin kuten Jack Kerouac ja Allen Ginsberg.
Yksi ajatus kirjassa kolahti yli muiden. Jo sen vuoksi teos kannatti lukea. Tosin ajatus ei ole Vainion lainkaan. Se on matkakirjallisuusguru Alain de Bottonin teoksesta The Art Of Travel. Vainion kirjasta se löytyy sivulta 177.
Se on tämä: Kauneudella tai kauneuden kokemisella on muukin kuin esteettinen merkitystaso. Sillä voi olla myös moraalinen ulottuvuus. Se liittyy taiteen tai maiseman herättämään ylevöitymisen tunteeseen. Vanaveteen voi liittää sellaisia sanoja kuin nöyrtyminen, oivaltaminen ja suhteellistaminen.
Kommentit
Lähetä kommentti