tiistai 28. lokakuuta 2014

Lyhyt kirjamessuraportti




Kirjamessuilla käy aina samoin. Kuukausi ennen tapahtumaa vietän perusteellisen tunnin messulehden parissa. Suunnittelen kuuntelevani sen ja sen esitelmän. En päädy kuuntelemaan niistä yhtään a) joko siitä syystä, että huomion vie joku muu seikka b) tahi jostain muusta yhtä epäolennaisesta syystä. Jälkeenpäin harmittaa ja jälkiviisastelee kaikkea. Nytkin jossain vaiheessa antikvahyllyjen katveessa muistin, että ai piru, ne ruotsalaisdekkaristit, ne olisin tahtonut nähdä.

Joka tapauksessa. Jokuselle keskustelulle tulin silti altistetuksi. Maria Peuran ja Toni Lahtisen puheenvuorossa Timo Mukasta oli rutkasti kiinnostavuutta, ja Tuula-Liina Varis on taitava haastattelija. Keskustelussa muuten tuli osin tyrmätyksi se seikka, että Mukan murrosiän kynnyksellä sairastama aivokalvontulehdus olisi ollut syy siihen, että ulospäinsuuntaunut lahjakas poika kääntyi omiin maailmoihinsa. Höh se minkään aivokalvontulehduksen syytä ollut, vaan murrosiän, Lahtinen torppasi.


Tovi tuli kuunneltua myös Paul Coelho -aiheista esitelmää, jossa puhujina olivat Mikael Jungner ja Jani Toivola. Kestin sitä viisi minuuttia. Coelhon kirjoja en kestä lukea sitäkään pidempään. (Paitsi Alkemistia, sen olen lukenut sentään kokonaan).

Muutoin 80% kirjamessuajastani kului tänäkin vuonna antikvariaattipuolella. Antikvaaristen kirjalöytöjen toivossa ja takia näillä messuilla muuten käyn. Löydöt jäivät tänä vuonna tosin laihoiksi kuten takavuosina muutenkin. Pohjanmaan paikallishistoriaa käsittelevät tärkeimmät teokset ovat jo hyllyssä, samoin Siperian vankileirikokemuksia käsittelevät kirjat. Ensin mainittuja on muutenkin vaikea löytää tuollaisilta messuilta. Ostin 2 kirjaa.

- Osamu Tezuka: Ayako.
700-sivuinen englanninkielinen sarjakuvatiiliskivi löytyi Suomen sarjakuvaseuran hyllystä. Tämä on Tezukan poliittisin sarjakuva, sijoittuu sodanjälkeiseen Japaniin. Ehdin lukea vasta 70% joten arvio tuonnemmaksi.

August Lehmus: Suomalaiset kommunistit Itä-Karjalassa. 
Varsinkin kirjan ensimmäinen puolisko oli viihdyttävä, Lehmus oli menevä ja ovelanpuoleinen mies, juuri sellainen ketkule, joka maailmanhistorian tylyimmistä melskeistä jotenkin luiskahtaa ehjin nahoin kun muut kuolevat tauteihin tai luoteihin.Kiinnostavaa kirjassa oli se, että Lehmus ei oikeastaan suomi niinkään aatetta kuin sen toteuttajia, etupäässä suomalaisia kommunistijohtajia.

Muita messulöytöjä: italialainen ja japanilainen ex libris, grafiikkaa. Toisessa on kuva-aihe Danten Jumalaisesta näytelmästä.

Monta kirjaa tuli melkein ostettua. Teoksen kojulla oli viidellä eurolla myynnissä klassikkoja, kuten A.S. Byattin Lasten kirja ja Riivaus. Olin repsahtaa myös virolaisen Eric Enno Tammen pari vuotta sitten ilmestyneeseen teokseen Suuri seikkailu Mannerheimin jäljillä. Kirja on Tammen matkakertomus silkkitietä pitkin Pekingiin.
Japanilaisia klassikkoja bongasin usean, joitain minulle tuntemattomiakin nimiä. Jäi ostamatta, sillä olen tehnyt päätöksen lukea nämä englanniksi. Suomalaiset versiot on mitä todennäköisimmin käännetty englannista alkuperäiskielen sijaan.
Sekin täytyy mainita, että sydänalaa kirveli nähtyäni Damon Galgutin teosta Vieraassa huoneessa kaupattavan pinotolkulla euron hintaan. Harmitti kustantajan ja kääntäjän puolesta, etteivät suomalaiset lukijat ole löytäneet teosta, kun sitä piti tuolla tavoin polkuhintaan kaupata. Vieraassa huoneessa on vaikuttavaa kaunokirjallisuutta.
Japanilaisia klassikkoja, Soseki Natsumea ja Junichiro Tanizakia.

Muita hajahuomioita:

Olenko väärässä, vai saivatko messut tänä vuonna tavallista enemmän mediahuomiota? Messuilla vallitsi jonkinlainen tarmokas pössis, ainakin lauantaina ja sunnuntaina. Kauppakin tuntui käyvän. Kirjapinot hupenivat kustantajien pöydiltä. Mm. Rauli Virtasen uusi Reissukirja myytiin monesta paikasta loppuun.

Ruokamessut oli siirretty yläkerran halliin. Kolmen viinilasin kumoaminen peräjulkkaa oli muuten erhe, vaikka taitoi väsy siinä vaiheessa lauantai-iltapäivää jo muutenkin painaa.

Tuomas Holopainen käveli Johanna Kurkelan kanssa sunnuntaina vastaan Messukeskuksen ovella. Olisikohan käynyt moikkaamassa Don Rosaa? Piirtäjä oli messujen tämän vuoden vetävin vierailija. Jono nimmaripisteelle ulottui melkein hallin toiseen päähän. Saapastelin niin lähelle kuin kehtasin ja otin Rosasta kuvan, Tuomasta en kehdannut häiritä.


Ensi vuonna uudestaan.





keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Suussa verta ja hiekkaa vaan



Graig Childs: The Way Out. A True Story Of Ruin And Survival. Back Bay Books. 2004. 270s. 

Tässä lyhykäisyydessään Graig Childsin The Way Out: Kaksi raavasta miestä menee autiomaahan, jossa mikään ei kasva, tuuli ujeltaa ja vaaran paikkoja on siellä täällä. Selvitetään välejä ja menneisyyttä. 
Käydään syvälle käypää dialogia, kuten:
- Life moves.
- Go into the world. Find your place. Set roots. Die. 
Tämä ei ollut  tyhjentävä lainaus. Tosiasiassa teoksen teho ei synny siitä, että se yrittäisi tuputtaa lukijalle jotain viisasta. Se syntyy tarkasta maiseman havainnoinnista ja Childsin tarinaa kannattelevasta persoonasta. The Way Out on odysseia., jossa maisema ja minuus kietoutuvat. Se on kumppanuuden kuvaus, matkakertomus ja kertomus aikamiehen identiteettikriisistä. Levottomassa, paikkaansa hakevassa älyssä on aina jotain kiehtovaa.

Craig Childs kirjoittaa niin kuin eläisi  hiekan ja veren maku suussaan. Sellaista on myös teoksen teksti. Karheaa ja törkeän rehellistä, mutta myös lyyristä ja jollain tapaa miehistä. Turha kai tätä on peitellä. Ihailen Graig Childsia ja hänen havaintokykyään. Ihailen hänen intohimoaan ja vaistoaan. Ihailen hänen kykyään kertoa maisemiin kertomuksia, lukea maisemista kertomuksia, kykyä ulottaa nuo kertomukset itseensä, antaa niiden määrittää ja lopuksi mitätöidä itsensä, tai miten vaan.
 Here you are, my desert saint. I tip my head, a gesture of surrender. This is your world. I am only briefly alive in it.

Tosielämän Indiana Jones

Craig Childs: Finder's Keepers. A Tale of Archaeological Plunder and Obsession. Little, Brown And Company. 2010. 274s.   

Miten on mahdollista, että en ole vielä kirjoittanut Craig Childsista?
Se huolimattomuus on korjattava nyt. (Toisin sanoen tämä on  julkaisemattomaksi jäänyt blogiteksti.)

Tutuistuin Graig Childsiin pari vuotta sitten. Finder's Keepers ja The Way Out olivat parhaita v. 2013 lukemiani teoksia. Joku sana ensin Childsista. Näin kertoo hänen kotisivunsa: Graig Childs on erämaamatkailija, arkeologiaan ja luonnontieteisiin erikoistunut kirjailija. Useiden teosten lisäksi kirjoittanut artikkeleita sellaisiin julkaisuihin kuten The New York Times, Los Angeles Times ja Outside. Kun hän matkustaa, matkustaa viikko- tai kuukausikaupalla. Voittanut lukuisia kirjoituspalkintoja. Isä piti viskistä, aseista ja Thoreausta. Näin sanoo Craig Childs itsestään: I travel the interstitial places, cracks in the sidewalk. 

Sitten kirjoihin. Kerronko ensin huonot uutiset teoksesta Finder's Keepers? Okei. Kaikki jotka haaveilevat kirjoittavansa kirjan arkeologian etiikasta voivat luovuttaa. Tämä teos tyhjentää potin. Intohimoisempaa ja ajatuksia herättävämpää teosta aiheesta on mahdoton kirjoittaa. Niille, jotka lopettavat tämän tekstin lukemisen tässä vaiheessa: älkää ihmeessä! Sana arkeologia hämää. Ei Craig Childs oikeasti siitä kirjoita (vaikka kirjoittaakin).

Hän puhuu omistamisesta. Hän puhuu siitä, kuinka ihminen ottaa - tai valtaa - menneisyyden haltuunsa  tyhjäämällä maiseman muistin. Childs puhuu inhimillisestä halusta ottaa ja viedä hinnalla millä hyvänsä. Antiikin voima on perkeleellinen. Halusta on pieni harppaus ahneuteen.
Haudanryöstäjien sekä sumeleilemattomien keräilijöiden ja antiikkikauppiaiden maailmassa liikkuvat poskettoman isot rahat.
Antiquities are one of the top illegal trades in the world. The international sale of illicit artifacts is estimated somewhere between 4 billion and 8 billion a year.

Finder's Keepers koostuu huikeista tarinoista arkeologian parissa. Jokainen niistä jo yksinään on omiaan nostattamaan ajatusmyrskyn. Childs on tosielämän Indiana Jones, ja paljon muuta. Hänen argumentointinsa on näkemyksellistä, perusteltua ja uusia näkökulmia avaavaa. 
Teos on samalla läpsäisy päin naamaa. Se on muistutus kulkea tietoisena kaikkialla, missä kulkeekin.
 
There is a difference between finding and keeping. -- The two are often lumped together into one action, but there is a blink that comes in between. It is when a thing goes from being its own to being yours. 
 
Teos päättyy persialaisen runoilijan Rumin sitaattiin. It's late and it's raining, my friends; let's go home. Let's leave these ruins we've haunted like owls. Childs on ehkä oikeassa. Irti päästäminen on asenteellisempaa kuin ottaminen ja omistaminen.