Graig Childs: The Way Out. A True Story Of Ruin And Survival. Back Bay Books. 2004. 270s.
Tässä lyhykäisyydessään Graig Childsin The Way Out: Kaksi
raavasta miestä menee autiomaahan, jossa mikään ei kasva, tuuli
ujeltaa ja vaaran paikkoja on siellä täällä. Selvitetään välejä ja menneisyyttä.
Käydään
syvälle käypää dialogia, kuten:
Tämä ei ollut tyhjentävä lainaus. Tosiasiassa teoksen teho ei synny siitä, että se yrittäisi tuputtaa lukijalle jotain viisasta. Se syntyy tarkasta maiseman havainnoinnista ja Childsin tarinaa kannattelevasta persoonasta. The Way Out on odysseia., jossa maisema ja minuus kietoutuvat. Se on kumppanuuden kuvaus, matkakertomus ja kertomus aikamiehen identiteettikriisistä. Levottomassa, paikkaansa hakevassa älyssä on aina jotain kiehtovaa.- Life moves.- Go into the world. Find your place. Set roots. Die.
Craig
Childs kirjoittaa niin kuin eläisi hiekan ja veren maku suussaan.
Sellaista on myös teoksen teksti.
Karheaa ja törkeän rehellistä, mutta myös lyyristä ja jollain
tapaa miehistä. Turha kai tätä on peitellä. Ihailen Graig
Childsia ja hänen havaintokykyään. Ihailen hänen intohimoaan ja
vaistoaan. Ihailen hänen kykyään kertoa maisemiin kertomuksia, lukea
maisemista kertomuksia, kykyä
ulottaa nuo kertomukset itseensä, antaa niiden määrittää ja
lopuksi mitätöidä itsensä, tai miten vaan.
Here you are, my desert saint. I tip my head, a gesture of surrender. This is your world. I am only briefly alive in it.
Kommentit
Lähetä kommentti