A:N KIRJAT

Oho ja jopas jotain. Kävin läpi kustantajien kevätkatalookit ja eräs asia pisti silmiin. Runokeväästä on tulossa melkoinen, yhtä vahvaa ja runsasta en muista vuosikausiin.  Kokoelman julkaisevat mm. Harri Nordell, Panu Tuomi, Olli Heikkonen, Kristiina Wallin, Jyrki Kiiskinen, Erkka Filander ym. Iloitsen. Muutoin kevään 2016 kirjasato näyttää yllättävän nimettömältä. Meinaan, että hypetetyimmät kirjailijat loistavat poissaolollaan. Odotetuin teos lienee Tommi Kinnusen helmikuussa julkaistava Lopotti . Katsoin myös, että mm. Mikko Rimmiseltä ja Juha Itkoselta tulee jotain. Ehkä hyvä näin. Suosituimpien kirjailijoiden poissaolo julkaisulistoilta antaa tilaisuuden loistaa muille, ei-niin-hypetetyille tekijöille. Ja keväthän on nyt aina tälläista. Käännösteoksista isoin tapaus taitaa olla Helen MacDolnaldin tietokirjaksi luokiteltu teos H niin kuin haukka , jonka mainitsin tässä postauksessa . (Tosin virheellisesti ruotsalaiseksi teokseksi). Jokatapauksessa. Alla hyvin subjektii

Petri Tamminen: Meriromaani.  Otava 2015. 142 s. Ei ollut tarkoitus laatia kirjoitelmaa tästä teoksesta. Laadin silti. Petri Tammisen Meriromaania on toki kiitelty siellä täällä, mutta siitä huolimatta se pääsi yllättämään. Kyseessä on erinomainen pieni romaani. Siinä ei ole lausettakaan liikaa tai liian vähän. Sen tarina on tiiviisti fokusoitu. Sen huolellinen kysymyksenasettelu kantaa ensimmäiseltä sivulta viimeiselle. Muodostuva kerronnan kaari on jäntevä ja hieno. Tarinan Vilhelm Huurna on merimies, jonka laiva toisensa jälkeen uppoaa. Yhden paatin myrsky saartaa matalikkoon. Toiseen törmää höyrylaiva. Kolmas uppoaa muuten vain. Neljäs hajoaa jäihin - ja niin edelleen. Mitä tekee Huurna? Jatkaa seilaamista, kun muutakaan ei osaa. Kotona vaimokin menehtyy synnytykseen.   Meriromaanissa yhdistyvät Antti Tuurin lakoninen kerrontatapa ja John Williamsin Stoner -teoksen Stonerin henkilöhahmo. Vilhelm Huurnassa on sama lahja ottaa vastaan kohtalon iskut ja samaa kykyä pysyä

Perinteinen kirjavuoden listaus. Nämä teokset jäivät erityisesti mieleen vuodelta 2015. Laitoin teokset järjestykseen sen perusteella, missä järjestyksessä lukisin ne uudelleen. (1) John Williams: Stoner. Bazar 2015. - Aina kun kadotan uskoni romaanitaiteeseen, tartun tähän teokseen.  Upeampaa teosta nöyryydestä, omistautumisesta, omaksi itseksi tulemisesta ja intohimosta kirjallisuuteen tuskin on kirjoitettu. Melankolinen, merkillisen tyyni ja merkillisen kaunis romaani. Rakkaus kirjallisuutta kohtaan, kieltä kohtaan, mielen ja sydämen arvoituksia kohtaan, rakkaus joka ilmeni kirjainten ja sanojen pienissä, erikoisissa ja yllättävissä yhdistelmissä, niissä jotka painettiin tummimmalla ja kylmimmällä musteella mitä löytyi - tuon rakkauden hän oli kätkenyt kuin se olisi ollut luvatonta ja vaarallista, mutta nyt hän uskaltautui paljastamaan sen aluksi varovasti ja sitten rohkeasti ja lopulta ylpeästi. (2) Richard Flanagan: The Narrow Road to the Deep North  - Man Booker -palk

Vuosi on vaihtunut, mutta palaan vielä marraskuun kirjahaasteeseen ja sen aikana lukemiini kirjoihin. Kuten etukäteen ajattelin, alkuperäisessä lukusuunnitelmassa oli mahdoton pysyä. Näin siinä kävi: - Asko Sahlberg: Irinan kuolemat - Ville-Juhani Sutinen (toim.): Mitä David Foster Wallace tarkoittaa? (essee) - Aki Ollikainen: Musta satu - Leena Krohn: Erehdys - Markku Pääskynen: Sielut - Viivi Rintanen: Mielisairaalan kesätyttö (sarjakuva) - Darryl Cunningham: Psychiatric Tales (sarjakuva) - Vuokko Sajaniemi: Pedot - Juha Valste: Neandertalinihminen (tieto) - Svante Pääbo: Neandertalilainen. Kadonnutta perimää etsimässä (tieto) - Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat - Sini Mononen, toim: Alaston totuus taiteesta (essee) - Heleena Lönnroth: Puukolla vai puntarilla? Näistä teoksista mieleenpainuvimmat lukukokemukset olivat: Leena Krohn: Erehdys Olen yhä sitä mieltä, että Leena Krohn on Suomen merkittävimpiä kirjailijoita ja enemmän. Hän on todellisuuden kerros