Siirry pääsisältöön

Mitä haluan lukea keväällä 2016?

Oho ja jopas jotain. Kävin läpi kustantajien kevätkatalookit ja eräs asia pisti silmiin. Runokeväästä on tulossa melkoinen, yhtä vahvaa ja runsasta en muista vuosikausiin.  Kokoelman julkaisevat mm. Harri Nordell, Panu Tuomi, Olli Heikkonen, Kristiina Wallin, Jyrki Kiiskinen, Erkka Filander ym. Iloitsen.

Muutoin kevään 2016 kirjasato näyttää yllättävän nimettömältä. Meinaan, että hypetetyimmät kirjailijat loistavat poissaolollaan. Odotetuin teos lienee Tommi Kinnusen helmikuussa julkaistava Lopotti. Katsoin myös, että mm. Mikko Rimmiseltä ja Juha Itkoselta tulee jotain.
Ehkä hyvä näin. Suosituimpien kirjailijoiden poissaolo julkaisulistoilta antaa tilaisuuden loistaa muille, ei-niin-hypetetyille tekijöille. Ja keväthän on nyt aina tälläista.

Käännösteoksista isoin tapaus taitaa olla Helen MacDolnaldin tietokirjaksi luokiteltu teos H niin kuin haukka, jonka mainitsin tässä postauksessa. (Tosin virheellisesti ruotsalaiseksi teokseksi).

Jokatapauksessa. Alla hyvin subjektiivinen sommitelma omaksi lukulistakseni.

Runot
Harri Nordell: Hajonneet (Wsoy). "Uuden kokoelmansa myötä hän jättää hyvästit runoudelle", kustanjan ennakkotiedot varoittavat. Siis mitä. Laittaako Suomen paras runoilija pillit pussiin?

 - Erkka Filander: Torso (Poesia).  Runouden ihmelapsi voitti 19-vuotiaana HS:n esikoiskirjapalkinnon. Jännä nähdä, millainen Filanderin toinen runokokoelma on. Näin lupaa kustantaja: "Runoja hetkestä jolloin ihminen tekee elämäänsä suuntaavan päätöksen."

 - Kristiina Wallin: Valon paino (Tammi). Runoja surusta ja muistista.

Kotimaiset romaanit
- Kaiho Nieminen: Ihmissuden kronikka (Wsoy). Köyhä talonpoika pakenee tappoa korpeen 1600-luvun Suomessa. En ole lukenut yhtään Niemistä, joten lienee aika. Tämän teoksen aihe vetoaa.

- Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista (Gummerus). Romaani arkkitehti Engelin työstä Helsingissä vuosina 1816-1840.

 - Heli Slunga & Jaana Seppänen: Lapin Lolita (Wsoy). "Romaani prostituutiosta, viattomuudesta, rahasta ja lihasta." Kuulostaa räyhäkältä ->lukulistalle.

Käännöskirjat (kauno+tieto):
- Helen Macdonald: H niin kuin haukka (Gummerus). Historioitsija kertoo haukan kouluttamisesta ja elämästään.

- Fausto Brizzi: 100 onnen päivää (Gummerus). Kertomus 40-vuotiaan miehen sadasta viimeisestä päivästä. 

- Sara Stridsberg: Niin raskas on rakkaus (Tammi). Romaani isän ja tyttären suhteesta vanhan mielisairaalan seinien sisällä.

Kotimainen tieto yms.
- Jani Kaaro: Kauniimpi maailma (Wsoy). Tiedetoimittajan kirjoituksia sielusta, taloudesta ja oikeudenmukaisuudesta.

- Tommi Melender: Onnellisuudesta (Wsoy). Esseitä onnellisuuden kirjosta runoudesta jalkapallon MM-kisoihin.

- Minna Eväsoja: Melkein geisha (Gummerus). "Japanilaisen estetiikan dosentti havainnoi japanilaista kulttuuria." Kiinnostava nähdä, kuinka vetävästi estetiikan dosentti kirjoittaa.

- Pirkko Lindberg: Fukushima ikuisesti (Savukeidas). Lindberg teki matkan onnettomuuden jälkeiseen Japaniin ja haastatteli kymmeniä ihmisiä.


Kommentit

  1. Kesälukumaratonpäivä lähestyy! Postausten linkitys-artikkeli on jo julkaistu https://jakaikkeamuuta.blogspot.fi/2016/07/blogistanian-lukumaraton-2016.html. Tervetuloa mukaan ja mahtavaa maratonia!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämä lyhyt, taide pitkä

"Välillä tuntuu jotenkin vaikealta elää", hän sanoi. "Niin." "Mutta kaikki on hyvin?"  " Kaikki on hyvin." Joel Haahtela: Mistä maailmat alkavat. Otava 2017. Sain juuri päätökseen Joel Haahtelan uutuusromaanin Mistä maailmat alkavat . Ensin tekee mieli sanoa tämä:  Joel Haahtela on suomalaisen nykykirjallisuuden suuri humanisti, ehkä suurin. Lukekaa Mistä maailmat alkavat niin tiedätte, mitä tarkoitan. Haahtela operoi tunnelmilla ja tunnemaailmoilla. Kerronta on hienosäikeistä, lyyristä ja äärimmilleen nyanssein viritettyä. Haahtelan tavassa kuvata ihmistä on hartautta. Hän kirjoittaa henkilöhahmoistaan aina kunnioittavasti. Heissä on hyvin harvoin mitään alhaista ja vietinomaista.  Haahtelan kirjallisessa imperiumissa ihminen on ennen kaikkea henkinen olento, enemmänkin. Ikään kuin kirjailija näkisi ihmisessä pyhyyttä, jonka tahtoo paljastaa. Onko tämä Haahtelan kirjailijuuden perimmäisin eetos? Haahtelan sympati

Vuoden lukukokemus on tässä. Ehkä.

Alessandro Baricco: Silkki. Suom. Elina Suolahti. Wsoy 1997. 114s. Pysy siinä, haluan katsella sinua. Minä olen katsellut sinua paljon, mutta et ollut minua varten, nyt olet minua varten, älä tule lähemmäksi, ole niin hyvä, pysy siinä missä olet, meillä on kokonainen yö... Näin alkaa eräs kaunokirjallisuuden hienoimmista rakastelukohtauksista. Se ei tapahdu kertojansa, teoksen henkilöhahmon, elämässä. Se tapahtuu hänen kuvitelmissaan. Niin sen täytyykin olla. Todellisuus ei ole yhtä kaunista kuin kaipaus, fiktiossakaan. Puhun italialaisen Alessandro Bariccon teoksesta Silkki. Se on ensimmäinen kirja, jonka olen lukenut kolmeen kuukauteen. Vaikea ymmärtää, kuinka selvisin tuosta tauosta järjissäni, ehkä en selvinnytkään. Sen jälkeen kuitenkin janosin hyvää kaunokirjallisuutta enemmän kuin koskaan. Luin Silkin ja maailma nyrjähti paikoiltaan. Sisältöön. Hervé Joncour on ranskalainen kauppias 1860-luvun Ranskassa. Elämä on onnellista ja vaurasta, avioliitto mallillaan. Jonco

Haluan tarjota Haruki Murakamille oluen

  Kummallinen tunne, jossa syyllisyys ja voimakas kaipuu kietoituivat toisiinsa vaikeasti eroteltavalla tavalla. Ehkä se oli tunne, joka saattoi syntyä vain pimeässä salaisessa paikassa, jossa todellisuus ja epätodellinen sekoittuivat salakähmäisesti.  Hän koki merkillistä kaihoa tuota tunnetta kohtaan. Ihan mikä tahansa uni, mikä tahansa tunne kelpaisi. Jos näkisi vielä kerran vaikka unen, johon Shiro ilmestyisi, niin sekin kelpaisi. Hän nukahti lopulta, muttei nähnyt unia. Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet.  Tammi 2014. 330 sivua. Lempikirjailijan uuteen teokseen tarttuminen jännittää aina. Haruki Murakamin teosta Värittömän miehen vaellusvuodet olen odottanut yli vuoden. Ensimmäinen syy: Haruki Murakami on japanilaisen kirjallisuuden ykkösnimi. Toinen syy: tarinassa matkataan Suomeen.  Kolmas: kyseessä on Murakamin ensimmäinen teos, joka on käännetty suoraan japanista suomeksi. Paljastan heti. Värittömän miehen vaellusvuodet ei ollut täyskymppi, mutta